Vapaamuurareita, liskoja ja narkomaaneja.

Kunhan joku kysyy multa et mita oli Brisbanessa, niin sanon etta noita juttuja. Kai taalla muutakin on, mut todistettavasti ainakin noiden kolmen eliolajin edustajistoa. Iltana muutamana olin kavelemassa hostellille tuolta keskustasta ja pysahdyin lukemaan vapaamuurareiden temppelin infoplakaattia, niin sielta temppelista ulostautui semmoinen vanhempi miekkonen kysymaan et olenko jasen. Melkein teki mieli sanoa et oon Suomen vapaamuurareiden suurarkontti. Etta Rauhaa, veli. Mut sanoin kuitenkin et enpa ole. David jatkoi kysymalla etta “sinua ei siis kiinnosta vapaamuurareiden toiminta?” Minusta kysymys oli aika kummallinen, olen ollut siina uskossa et vapaamuurareihin ei liityta siina missa neljahoohon tai partioon, se ei ole pelkastaan kiinni siita etta huvittaako liittya. Ehka oon sit vaarassa. (Vapaamuurarit, huomio: Liityn kernaasti jaseneksi jarjestoonne, mulla on paljon kelpo ideoita maailman valloittamiseksi.) Jotain pienta puhetta harjoitettiin siina, David kehui rakennusta. Mina uumoilin et sinne ei varmaankaan saa tulla sisalle, David sanoi et voisin mina sulle tata paikkaa esitella, kun kerran temppeli on suljettu talta paivalta ja oon taalla vartijana. Sanoi et mina en saa havita sen silmista missaan vaiheessa, kun sen pitas tosiaankin oleman vartijana siella. Mulle sopi mainiosti. Ensin David esitteli mulle pohjakerroksen nahtavyydet: suurmestarit jostain alkaen, jonkun ison uurnan johon liittyi joku systeemi, meni ohi et mika juttu se oli. No kun se puhui australiaa, mina oon opiskellu vaan englantia. Sit mentiin toiseen kerrokseen, siella oli kirjasto ja kirjastossa miekka, hirmuinen Glamdring minka tera oli kaiverrettu tayteen …jotain. (Mulla ei ole lupaa menna yksityiskohtiin.) (Tai siis, en saanu selvaa siita ripellyksesta.) Kirjastossa oli myos Brisbanen ensimmaisen muuraritemppelin peruskivi ja suurmestarin valtaistuin, mika se tuoli nyt onkaan nimeltaan. Myos paivallishuoneet naytti minulle David. Kolmas kerros: loosien kerhohuoneet. Tai istuntosalit, en mina tieda mita mikakin on nimeltaan. Huoneen kahdella seinalla oli porrastetusti penkkiriveja, keskilattia oli laatoitettu mustavalkoiseksi ja sen laatoitetun alueen paissa oli semmoiset valtaistuimet taas. Neljas kerros: suuri sali. Se oli aika kehvelin vaikuttava paikka, tolkuttoman iso ja komea halli, istumapaikkoja 800 muurarille, keskilattia oli taas semmoinen shakkiruutujuttu. Ei se oikein mitaan kertonut varsinaisesta toiminnasta, sanoi vaan et tuossa istuu suurmestari ja tuolla se jamppa joka lukee Raamattua ja tuo on kirjurin paikka ja aattele miten hienolta kuulostaa kun taa sali on taynna ja 800 miesta laulaa kansallislaulua. Tuon enempaa en tieda juhlamenoista minakaan, ainakaan en kerro. (Eli en tieda.) Lahtiessani David sanoi etta jos joskus palaat kotimaahasi ja sinua kiinnostaa ryhtya vapaamuurariksi, niin ja iski silmaa paalle. Olisin kysynyt etta mita sitten, mutta sinne tuli nelja pukumiesta ja David sysi minut kiireella ulos.

Tama Brisbanehan on subtrooppisella vyohykkeella, ainakin niin naa mielellaan vaittaa. On taalla palmuja ja jotain eksoottisia yrtteja ja samoja kasveja mita Suomessa yritetaan elattaa ikkunalaudalla tai ostetaan kaupasta aitienpaivana, kai ne on sit merkki esitrooppisuudesta. Tuolla on joku kasvitieteellinen puutarha, siella on paljon tieteellisia kasveja. Kaytiin Teron kaa kavelemassa siella paivana muutamana, vaikka tiistaina. Siella oli myos erittain tieteellisia ja hemmetin rumia hamahakkeja. Mut ne ei oikein minua viehata, vastoin kuin liskot. Kokoliaita (minusta ainakin, Suomessa kun ei oo muita kuin sisiliskoja, jotka on melkein hyonteisia) ja muutenkin hienoja elukoita, siella ne rhododendronien varjossa kuikistelivat kuin kotonaan. Mahtavaa. Eihan jotkut iguaanit ole yhta kuuluisia elaimia kuin koalat tai muut pussielaimet, mut kun nyt nayttaa silta etten tule isoja nisakkaita nakemaan ennen lahtoani, niin mulle riittaa liskotkin oikein mainiosti. (Kylla mina näin kengurun tai wallaroon tai minka lie Melbournessa, mut sen jalkeen minun kamera varastettiin enka siten pysty todistamaan et niita hyppijoita on oikeasti olemassa, mut oli se! Siella se oli lantisessa Maribyrnongissa, eika virkkanut mitaan.)

Sit se kolmas elainlaji. Mullahan ei ole rahaa yhtaan, yritan saastaa muun muassa siten etta en juurikaan syo. Kerran paivassa pitaisi riittaa, niinhan ne sanoo et ken ei tyota tee, sen ei syomankan pida. Tanaan olin siis menossa Woolworthsiin varttia vaille kuusi, ajattelin ostaa annoksen nuudeleita ja ehka pari sampylaa yhdistetyksi aamupalaksi, lounaaksi ja paivalliseksi. Miksei iltapalaksi myos, kun kerran syomaan aletaan. Vaan olikin mennyt kauppa jo puoli kuudelta kiinni, nailla on ihan kieroutuneet aukioloajat taalla. (Melbournessa sentaan oli Safeway auki joka paiva kuudesta aamulla keskiyohon, sinne sentaan ehti joskus. Taalla: yhdeksaan illalla. Viikonloppuisin vielakin vahempaan.) Olin sanomassa. Siina oli kaupan lahella kirkko (Church of Christ) ja niilla soitto raikasi ja banderolli paukkui tuulessa, free BBQ today from 5 pm. (Mina lihavoin tuon kun se oli iso banderolli.) Raikaava soitto oli melko yllattavaa ottaen huomioon et se oli kai jonkun pastorin valitsemaa musiikkia, saapuessani lauloi Beyoncé olevansa hullu ja rakastunut. Ja muita tuommoisia koottuja nuorisohetkutuksia. Vaan mitapa mina niista, ruokaa oli tarjolla! Jonoon vaan kaikkien kulmakunnan narkomaanien, kodittomien ja aboriginaalien kanssa, yritin nayttaa mahdollisimman epamaaraiselta ettei rovasti huomaa ja sano etta poika pois sielta jonosta, oot selvasti rikas matkustavainen, varmaan jostain hyvinvointivaltiosta lahtoisin. Ei huomannut, tai ei ainakaan sanonut. Saatuani ensi hataan riittavaksi katsomani maaran einetta lautaselleni (leipaa salaattia kastiketta jauhelihapihveja) etsin istuimen ja soitin Terolle et tuu tanne, jakavat ruokaa ilmaseks. Tuli se. Syotiin. Puhuttiin jollekin naiselle. Jollekin miehelle myos. Ja lahtiessa viela kolmannelle miehelle. Yllattavaa minusta oli se, etta missaan vaiheessa kukaan ei tullut kaannyttamaan minua/meita, koko ajan odotin et koska joku tulee kysymaan et onko hyvaa ruokaa, ajattele miten hyvia oli myos ne leivat ja kalat joita ne ihmiset soi silloin joskus siella vuorella, ootko muuten kuullut tammoisesta jutusta kuin uskonto. Sain siis syodakseni, nu borjar magen knorra eli maha tuli tayteen, hyva meininki. Niista kodittomista ja muista raskautetuista mulla ei ole mitaan hupaisia anekdootteja kerrottavana, kun ne oli enimmakseen aika surullista vakea, kahmivat taskunsa tayteen ruokatarvikkeita ja menna rapistelivat takaisin koloihinsa.

Kuten huomaatte, rakkaat lukijat, mulle ei siis ihmeita kuulu. Huvitukset pitaa ottaa sielta mista niita saa kiskottua, talla menolla mina olen parin viikon paasta torilla onkimassa mielikuvituskaloja viemarista foliohattu paassa.