Naisasiaa

Ja miesasiaa myös.

Mikähän siinä on, että kun minä olen mies ja mulla on miespuolisia ystäviä. Ja me ollaan toinen toistamme parempia ihmisiä. Niin silti saa todeta aina vaan ja uudestaan, että kaikki naiset on aina varattuja. Jos sattuukin olemaan joskus nainen jossain joka ei ole (varattu), niin ihan varmasti (semmoisia naisia kyllä on jotka ei olekaan naisia, mut niistä kirjoitettaneen enemmän ihan erinäköisillä sivuilla) siihen on hyvä syy. Sanotaan siis vaikka että kaikki hyvät naiset on aina varattuja.

Jos se loppuisikin tuohon, niin sittenhän asiain tola olisi selitettävissä sillä, että vika on minussa ja tovereissani. (Vaikka minussa ainakaan ei ole mainittavampia vikoja.) Mutta kun ei se lopu! Kun asian tuo esiin naispuolisten ihmisten kanssa, saa kuulla että nainen ystävineen, oivallisia naisia kaikki, on vakuuttunut kaikkien miesten olevan aina varattuja. Ainakin kaikkien hyvien miesten, niistä ei edes puhuta jotka kuuntelevat Corollassaan vieläkin E-roticia tai korvaavat puheessaankin osan kirjaimista num3r0ill4.

Missä niitä kelpo naisia sitten muka tapaa? Ei ainakaan harrastuksissa. Puhun nyt omista harrastuksistani. Minähän olisin ihan myyty, jos kirjastossa tulisi joku neito sanomaan että ”Ai tuo on tuo Volter Kilven Kirkolle. Ootko lukenu Putkinotkon?” Ja tuo oli siis se kaikkein todennäköisin tilanne, jossa kohtaisin naisolennon harrastusteni parissa. En osaa kuvitella et ketään tulisi vastaan kolutessani jonkun autioituneen maalaistalon eltaantunutta kellaria. Totta kyllä, minun harrastukset ei ole niitä parhaita mahdollisia parinmuodostuksen suhteen. Mut en kyllä ala harrastamaan joogaa tai pilatesta tai body pumpia vaan siksi, että pääsisin jotain spandex-pirjoa jututtamaan. Mitä minun pitäisi alkaa harrastaa et tapaisin kiinnostavia, vapaita ja täyspäisiä naisia? Vaikka vaan yhdenkin. Kertokaa se mulle, niin saatte kutsun häihini.