Suomessa taas

Minä päivitän vähän vaiheitani, kun olette varmasti kaikki odottaneet kuola valuen kuin housut että mitä sille ristolle oikein kuuluu. Tulin pois Australiasta, kun ei se eläminen lähtenyt käyntiin siellä missään vaiheessa. Rahaa oli liian vähän, pois oli tultava. Tero jäi sinne vielä, se saa kertoa omasta puolestaan taisteluistaan raivoisien valkohaiden kanssa ja tutkimusmatkoistaan trooppisen Queenslandin sademetsiin. Jo tovi sitten palasin, mutta en ole pitänyt kiirettä tämän sivun päivittämisen kanssa kun ei tätä edes kukaan lue. Nyt varmaankin ajattelette, arvon lukijat, että jos tätä ei kerran kukaan lue niin miksi sitten päivittää laisinkaan. Työttömällä on aikaa, siinä vastaus.

Oli outoa huomata, kuinka noin älyttömän lyhyessä ajassa oppi uusille tavoille, lähinnä kävelemään väärällä puolella katua ja kysymään kassaneidiltä et miten menee. Senkin unohdin, miltä täkäläiset setelit näyttää. Oudon muotoisilta ne tuntuu vieläkin, ohstralialaisrahat oli pitempiä ja kapeampia. Ja jotenkin muovisen tuntuisia. Jos haluatte auttaa minua sopeutumaan Suomen oloihin, niin voitte lähettää seteleitä että saan tuntumaa.

Pieneltä ja ilmavalta näytti Suomi kun palasin, ja raikkaalta. This is a fresh country! Everything here is fresh! I will do well here. (Siinä vähän Eddie Izzardia mukailin, alkuperäinen juttu oli paljon hauskempi. Oma häpeänne jos ette tiedä mistä puhun.) Lensin siis Brisbanesta Sydneyhyn, Sydneystä Abu Dhabiin, Abu Babusta Lontooseen ja Lontoosta Helsinkiin. Helsingistä kolkkasin junalla Joensuuhun ja täällä ollaan vaan.

Se minua arveluttaa kovin, että kun olen aina ollut tämmöistä tyhjänpäiväsitä weblog-toimintaa vastaan. Että mikä minut oikeuttaa kirjoittamaan yhtään mitään, nyt kun ei ole edes tuota matkapäiväkirjanpidon suomaa tekosyytä. Niin vaikka se, että a) ei oo muutakaan tekemistä. Ja b) kun muutkin, niin miksen minäkin. Varmaankin kirjoitan tänne ajoittain maailman epäoikeudenmukaisuuksista (kuten hyttyset ja rahanpuute ja parisuhteettomuus) ja muutenkin pidän semmoista pientä kitinää ja kuvittelen että viestini tavoittaa miljardeja ihmisiä ympäri maailman. (Miljardit ei ehkä puhu suomea, mut onhan niitä kaikenlaisia hirmu käteviä käännösohjelmia, babelfishia ja muita. On se kumma jos ei mene viesti perille.)